Olen ollut niin täynnä elämää paremman toimintakyvyn ja voinnin myötä, että bloggauskin on jäänyt taka-alalle 😊 Leikkauksesta on jo melkein 7 kuukautta ja puolivuotiskontrollikin on takana päin.
Huhtikuussa huomasin, että hiukseni ovat ohentuneet ja niitä irtoilee enemmän kuin koskaan. Hieman huolestuin, koska hiukseni ovat aina olleet vahvat ja tuuheat. Keskustelin sekä kampaajani että ravitsemusterapeutin kanssa asiasta. Molemmat vakuuttelivat, että se kuuluu asiaan. Kampaaja näytti kuontalostani, että uusia hiuksia on kuitenkin kasvamassa tilalle. Ohentunuthan hiuspehkoni on, mutta nyt kun lisäsin vitamiineja, niin hiustenlähtö näyttäisi vähentyneen. Piimaata, biotiniinia, c-vitamiinia ja sen sellaista.
Toinen ikävä uusi vaiva on romahtelevat verensokerit. Tai eihän niitä ole mitattu, kun minulla ei (vielä) ole verensokerimittaria, mutta oireiden perusteella ravitsemusterapeutti arveli kyseessä olevan nopea verensokerin lasku. Ei ole mitenkään tavatonta, että mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen sellaista alkaa tulla. Jollakin oli kuulemma ollut niin pahat sokeriheilahtelut ja oireet, että oli pitänyt "perua" koko leikkaus ja laittaa mahalaukku ja suoli entisille paikoilleen. Ääritapaus. Kunhan syö tasaisesti tai viimeistään silloin, kun huono olo alkaa tulla, niin voi torjua pahimman olon. Tyypillisiä oireita ovat vapina, sydämen tykyttely, tuskanhiki ja heikotus. Syöminen helpottaa.
Siinäpä ne negatiiviset puolet. Muuten elämä onkin ihan eri planeetalta, kuin vaikkapa vuosi sitten. Polvien nivelrikot toki ovat ennallaan, mutta kun painoa nivelten päällä on huomattavasti vähemmän, on liikkuminen ihanaa! Olen nauttinut metsässä kävelystä ja kaikesta muustakin kävelystä. Tuntuu, että haluan olla menossa koko ajan, kun pystyy ja jaksaa. Pitkästä aikaa pystyn kävelemään portaissakin.
Ravitsemusterapeutin kehotuksesta lopetin kalorien laskemisen ja pyrin syömään terveellisesti sekä huolehtimaan riittävästä proteiinin saannista. Yhteen jos toiseenkin ruokalajiin tulee laitettua extra-annos proteiinia. Melkein kaikki leipomukset, joita teen, ovat sokerittomia. Canderelilla tulee ihan yhtä makeaa, kuin sokerilla, mutta kaloreita on huomattavasti vähemmän. En toki totaalisessa sokerilakossa ole, mutta ruuanlaitossa ja leivonnassa en käytännössä katsoen käytä sitä lainkaan. Pullataikinaan laitan ruokalusikallisen sokeria, jotta taikina nousee hyvin.
Sitten se tämän hetken vaakalukema. Ensinnäkin merkitsen painoa nykyisin pari kertaa kuukaudessa ylös. Liiallinen vaakalla ramppaaminenkaan ei ole hyväksi. Viime punnituksessa paino oli 96,3 kg. Pudotusta siis -48,7kg. Viidenkymmen kilon raja häämöttää 😀 Olen hirmuisen tyytyväinen hoikistuneeseen olemukseeni. Kasvojen piirteet ovat selkeytyneet ja esimerkiksi jaloista on lähtenyt läskiä ja eivät enää näytä kahdelta tukilta. Muutenkin näytän paljon freesimmältä, kuin ennen. Monet ystävistäni ovat sanoneet, että olen nuorentunut. Se on musiikkia keski-ikäisen naisen korville.
