Yli 6 kk leikkauksesta

Olen ollut niin täynnä elämää paremman toimintakyvyn ja voinnin myötä, että bloggauskin on jäänyt taka-alalle 😊 Leikkauksesta on jo melkein 7 kuukautta ja puolivuotiskontrollikin on takana päin.

Huhtikuussa huomasin, että hiukseni ovat ohentuneet ja niitä irtoilee enemmän kuin koskaan. Hieman huolestuin, koska hiukseni ovat aina olleet vahvat ja tuuheat. Keskustelin sekä kampaajani että ravitsemusterapeutin kanssa asiasta. Molemmat vakuuttelivat, että se kuuluu asiaan. Kampaaja näytti kuontalostani, että uusia hiuksia on kuitenkin kasvamassa tilalle. Ohentunuthan hiuspehkoni on, mutta nyt kun lisäsin vitamiineja, niin hiustenlähtö näyttäisi vähentyneen. Piimaata, biotiniinia, c-vitamiinia ja sen sellaista.

Toinen ikävä uusi vaiva on romahtelevat verensokerit. Tai eihän niitä ole mitattu, kun minulla ei (vielä) ole verensokerimittaria, mutta oireiden perusteella ravitsemusterapeutti arveli kyseessä olevan nopea verensokerin lasku. Ei ole mitenkään tavatonta, että mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen sellaista alkaa tulla. Jollakin oli kuulemma ollut niin pahat sokeriheilahtelut ja oireet, että oli pitänyt "perua" koko leikkaus ja laittaa mahalaukku ja suoli entisille paikoilleen. Ääritapaus. Kunhan syö tasaisesti tai viimeistään silloin, kun huono olo alkaa tulla, niin voi torjua pahimman olon. Tyypillisiä oireita ovat vapina, sydämen tykyttely, tuskanhiki ja heikotus. Syöminen helpottaa.

Siinäpä ne negatiiviset puolet. Muuten elämä onkin ihan eri planeetalta, kuin vaikkapa vuosi sitten. Polvien nivelrikot toki ovat ennallaan, mutta kun painoa nivelten päällä on huomattavasti vähemmän, on liikkuminen ihanaa! Olen nauttinut metsässä kävelystä ja kaikesta muustakin kävelystä. Tuntuu, että haluan olla menossa koko ajan, kun pystyy ja jaksaa. Pitkästä aikaa pystyn kävelemään portaissakin.

Ravitsemusterapeutin kehotuksesta lopetin kalorien laskemisen ja pyrin syömään terveellisesti sekä huolehtimaan riittävästä proteiinin saannista. Yhteen jos toiseenkin ruokalajiin tulee laitettua extra-annos proteiinia. Melkein kaikki leipomukset, joita teen, ovat sokerittomia. Canderelilla tulee ihan yhtä makeaa, kuin sokerilla, mutta kaloreita on huomattavasti vähemmän. En toki totaalisessa sokerilakossa ole, mutta ruuanlaitossa ja leivonnassa en käytännössä katsoen käytä sitä lainkaan. Pullataikinaan laitan ruokalusikallisen sokeria, jotta taikina nousee hyvin.

Sitten se tämän hetken vaakalukema. Ensinnäkin merkitsen painoa nykyisin pari kertaa kuukaudessa ylös. Liiallinen vaakalla ramppaaminenkaan ei ole hyväksi. Viime punnituksessa paino oli 96,3 kg. Pudotusta siis -48,7kg. Viidenkymmen kilon raja häämöttää 😀 Olen hirmuisen tyytyväinen hoikistuneeseen olemukseeni. Kasvojen piirteet ovat selkeytyneet ja esimerkiksi jaloista on lähtenyt läskiä ja eivät enää näytä kahdelta tukilta. Muutenkin näytän paljon freesimmältä, kuin ennen. Monet ystävistäni ovat sanoneet, että olen nuorentunut. Se on musiikkia keski-ikäisen naisen korville.

Kolme kuukautta leikkauksesta

Olin vastikään "kolmen kuukauden kontrollissa" ravitsemusterapeutin vastaanotolla. Oleminen ja eläminen alkaa tasaantua. Olin etukäteen lähettänyt kolmen päivän ruokapäiväkirjan ja terapeutti oli sen pohjalta tehnyt laskelman ravintoaineiden saannistani. Koska tapanani on tehdä kaikki ruuat ja leipomukset itse alusta loppuun, niin ravintoainelaskelmat eivät ole ihan eksaktit - suuntaa antavat joka tapauksessa. Syömisistäni ja juomisistani saattoi todeta, että mm. juon ehkä liian vähän vielä, proteiinin saantia on syytä lisätä ja energiaa en saa ainakaan liikaa (mielestäni erinomainen uutinen!). Päivittäinen energiansaantini on nimittäin 1000 kcal:n tietämillä(n. 200 kcal virhemarginaali). Myös eri päivinä syömisessä ja juomisessa on aika isoja eroja. Mitään suurta virhettä ruokavaliossani ei ole. Päätin kuitenkin lisätä päivittäistä proteiinin saantia ihan proteiinivalmisteella. Käytän sellaista muutenkin niinä päivinä, kun kuntoilen.

Olen jo kokeillut monenlaisia ruokia ja ruoka-aineita ja vaikka makeanhimo/syömishimo välillä iskeekin, niin se menee pian ohi, kun ajattelen, millainen olo sokerista, kovin rasvaisesta tai hiilihydraattipitoisesta ruuasta tulee. Ei nimittäin mikään hyvä olo. Herkut toimivat vähän niinkuin antabus juopolla: kun syö "väärin", niin tulee huono olo. Niinpä kannattaa huonoa oloa vältellä ja jättää sokerit ynnä muut herkut syömättä. Olen varsin tyytyväinen tällaiseen ominaisuuteen. Kokeilin viime viikolla vähäsokerista pullaa. Laitoin vain pikkuriikkisen sokeria, jotta taikina nousee ja loput makeudesta Canderelia. Hyvää pullaa tuli! Rasvana käytin rypsimargariinia.

Kuntoilussa olen päässyt hyvään vauhtiin. Takana on siis jo reilut kaksi kuukautta voimaharjoittelua 3-4 kertaa viikossa. Tuloksia on alkanut näkymään: voima on lisääntynyt, keho muokkautunut ja kaikenlainen jaksaminen on lisääntynyt. Olen kuin eri ihminen. Energiaa on touhuta monenmoista, mikä aiemmin tuotti ongelmia jaksamisen kanssa. Viime aikoina olen ehkä liikaakin rasittanut esimerkiksi selkää ja polvia, oireista päätellen, mutta koitan venytellä ja hieroa milloin magnesiumvoidetta, milloin kipuvoiteita kipeisiin kehonosiin.

Tällä hetkellä paino on 108,7 kg. Kokonaispudotusta on jo peräti reilut 36 kg. Melkolailla kaiken vaatetuksen on päässyt jo uusimaan. Viime kesäiset vaatteet ovat melkoisia säkkejä. Pidän siitäkin, että kasvoni ovat kaventuneet ja turvonnut naamataulu on historiaa. Keväisin mielin eteenpäin ja kiitollisena tästä "uudesta elämästä."

Reilu kuukausi leikkauksesta

Paino on ollut jämähtäneenä kutakuinkin samoihin lukemiin parin viikon ajan. Oletan sen johtuvan voimaharjoittelun aloittamisesta. Olen joka toinen päivä kuntoillut painojen kanssa. Tein itselleni oikein ohjelman ja olen nauttinut "jumppailusta". Aika nollasta tosin on täytynyt aloittaa. Parin viikon aikana on pientä kehitystäkin tapahtunut ja olen jo päässyt lisäämään vastuksia. Kunhan lihakset vähän kasvavat, niin eiköhän rasva ala palamaan!

Olen pystynyt syömään jo monipuolisemmin ja pahoinvointia ei oikeastaan ole enää ollut. Jos kovin "nopeaa" hiilihydraattia tulee syötyä, niin sen jälkeen tulee vähän hölmö olo. Siis jos on sokeripitoista ravintoa, kuten vanukas tai murot. En ko. ruoka-aineita jatkuvasti syö, vaan pyrin pitämään ruokavalion mahdollisimman terveellisenä. Proteiinilisää käytän - jo voimaharjoittelunkin vuoksi.

Tällä hetkellä tosiaan paino laskee tuskastuttavan hitaasti. En hirveästi stressaa asian kanssa kuitenkaan, koska muuten on ollut melko hyvä olo ja vointi. Toimintakyky on parantanut, samoin jaksaminen ja jalkeilla olo. Toinen polvi kiukuttelee, mutta se on kiukutellut jo pitkään. Epäilen sieltä revenneen nivelkierukan tai jotain. Toisesta polvestahan ne revenneet kierukat vuosia sitten poistettiin ja putsattiin. Polvituki vähän auttaa, ettei tule niin helposti kivuliaita "virheasentoja".

Syön ateriani nykyisin pikkulautaselta. Maha ei enää kurni, jos on nälkä, vaan nälkä tuntuu energiavajeen tyyppisenä tuntemuksena. Opetteluahan tämä vieläkin on. Pikkuhiljaa lisäilen ruoka-aineita ja kokeilen, mitä kaikkea pystyy syömään ja mitä ei. Ensi viikolla ajattelin viimeinkin kokeilla näkkileipää. En ole leipää syönyt yli kahteen kuukauteen!

Tämän päivän paino on 116,1 kg, eli lähtöpainosta - 28,9 kg.

19 päivää leikkauksesta

Huonoa oloa ollut enemmän ja vähemmän syömisiin liittyen. Todella monesta ruuasta tulee dumping-oireita. Onneksi ne menevät aika nopeasti ohi, vaikka usein on pakko mennä vähäksi aikaa pitkäkseen. Olen syönyt todella maltillisesti sekä ruokamäärien, syömisnopeuden ja ruuan laadun suhteen. Viimeisen vajaan viikon aikana olen koittanut sisällyttää myös hiilihydraatteja päivittäisiin syömisiin, jotta saan vähän energiaa. Jaksan jo paljon paremmin siitä johtuen. Esimerkiksi Uuden vuoden menusta söin yhdellä aterialla yhden nakin ja ruokalusikallisen omatekoista perunasalaattia. Maistui taivaalliselle! Sairauslomaa on jäljellä enää 2 päivää.

Ajattelin viikon sisällä ryhtyä kevyesti jumppailemaan. Ensin ilman painoja ja sitten pikkuhiljaa painojen kanssa. Leikkaushaavat ovat olleet hyvin ummessa jo jonkin aikaa, eivätkä edes enää muistuttele juurikaan missään yhteydessä olemassa olostaan. Päivän paino on 116,7 kg. Se on viikossa pudonnut 1,6 kg. Kokonaispudotus on jo peräti -28,3 kg. Polvet kiittävät ja jalkeilla olo ei enää ole yhtä tuskaa. Elämä alkaa voittaa ja tunnelin päässä todellakin näkyy valoa pitkästä aikaa. Mahtavaa päästä näistä läskeistä eroon!

9 päivää leikkauksesta

Valoa tunnelin päässä. Ehkä tämän kanssa sittenkin pystyy elämään ihan hyvin. Alkoi jo yököttää liemi- ja soseruuat. Kokeilin eilen syödä munakasta ja kaikki meni hyvin. Söin myös uunissa haudutettua kalaa ja perunamuusia. Sekin meni hyvin. Tunsin oloni hyväksi pitkästä aikaa, koska sain "oikeaa" ruokaa. Voimat alkavat palautua. Keksin myös maukkaan ja proteiinipitoisen ruokalajin; surautan banaanin, rahkan ja vähän rasvatonta maitoa pirtelöksi. Maustan sen vaniljalla ja Canderelilla. Hyvää on!

Edelleen riittävä juominen on haasteellista, mutta opettelen pikkuhiljaa. Haavat ovat parantuneet hyvin. Suurin osa ompeleistakin on jo tippunut pois.  Vielä täytyy kutienkin muistaa ottaa kevyesti ja rauhallisesti 1-2 viikkoa. Ajattelin tammikuussa aloitella vanhaa, rakasta, harrastusta voimaharjoittelua.

Joulu menee tänä vuonna ihan sivuasiana. Ensi vuonna sitten laitetaan vähän enemmän sitäkin, jos siltä tuntuu. Odotan malttamattomana, että pääsen syömään näkkileipää. En ole syönyt mitään leipää lähes 1,5 kuukauteen! Aamun paino on 118,9 kg. Tuntuu ihan mukavasti putoavan. On tunne, kuin olisin saanut elämäni takaisin painon laskun myötä ja olen valtavan kiitollinen tästä lahjasta <3

Hyvää ja Rauhallista Joulua!

5. leikkauksen jälkeinen päivä

Toipilaana viimein. Leikkauksesta on 5 päivää aikaa ja olen ollut kotona 4 päivää. Pääsin leikkauksen jälkeisenä päivänä sairaalasta kotiin. Leikkaus meni hyvin ja kirurgin mukaan mitään erikoista ei leikkauksen aikana eikä sen jälkeen ilmennyt. Tuttuun tapaan olin toki huonovointinen johtuen anestesia-aineista ja kipulääkkeistä, mutta sen tiesi jo ennalta ja sain pahoinvointilääkkeitä, jotka estivät oksentelun.

Haavakipu on ollut aiempiin leikkauskokemuksiin verrattuna pientä. Muutamana päivänä otin Panadolia, mutta pariin päivään en ole tarvinnut kipulääkkeitä ja haavatkin tuntuvat alkavan paranemaan kutinasta päätellen. Minullahan on viisi pienehköä haava-aukkoa ylävatsalla, joissa on sulavat ompeleet.

Syömisessä on vielä paljon opettelemista. Liemiruuat tökkivät jo nyt ja niitä pitäisi vielä ainakin parisen viikkoa jaksaa syödä. Kerralla jaksaa syödä ehkä reilut 0,5 dl, joten syödä pitää muistaa melko usein. En ole laskenut, montako kertaa syön päivässä, mutta veikkaan, että 6-8 kertaa. Juoda pitää muistaa ruokailujen välillä. Juomistahtia en myöskään ole vielä kunnolla löytänyt ja sen huomaa myös harvoista vessakäynneistä. Ehkäpä tämä kolmen viikon pituinen sairasloma on hyvä aika oppia uudet tavat.

Tämän päivän paino on 119,7 kg. Alaspäin ollaan tultu siis jo -25,3 kg. Tällä hetkellä paino tuntuu laskevan ihan päivittäin (300-400g/pvä). Niin vähän pystyy syömään. Karisevista kiloista ei tällä hetkellä ole vielä suurta nautintoa, kun pitää ottaa kevyesti ja ei oikein ole energiaa pienen pienten ruokamäärien vuoksi. Kunhan mahalaukun leikkaussaumojen turvotus laskee ja pystyy hieman enemmän syömään, niin eiköhän energiaakin lisäänny! Terapeutti ennakkoon selvitti, että leikkauksen jälkeisinä viikkoina maha on sen verran turvoksissa, että mahalaukun koko on pienempi, kuin mitä pysyvä koko sitten toipumisen edetessä on.

Ravitsemusterapeutille seuraava aika on reilun kuukauden kuluttua leikkauksesta ja kirurgi soittelee noin kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta. Tällaisilla jatkoilla mennään!

4. ENE-viikko ja 4 päivää leikkaukseen

Nyt alkaa oikeasti jo hieman jännittää. Olen labroissa ja muissa rutiineissa käynyt sekä hoitajan ja anestesialääkärin haastattelussa. Olen saanut ohjeistuksen, miten käyttäytyä leikkausta edeltävänä iltana ja leikkauspäivän aamuna. Menen aamulla klo seitsemäksi sairaalaan ja minut leikataan ensimmäisenä, eli noin klo 8. Leikkaussaliin viedään varttia vaille.

Viimeinen ENE-viikko on painon karisemisen suhteen ollut varsin tulokseton, vaikka olen tiukasti pitänyt kiinni dieetistä. Täytynee vielä ennen leikkausta keskustella ravitsemusterapeutin kanssa. Hän nimittäin kehotti soittamaan, jos painon putoaminen hidastuu, jotta hän voi informoida kirurgia ja ettei leikkaus sen vuoksi peruunnu, koska olen kuitenkin tehnyt ison ruokaremontin jo kesästä lähtien. Sisäelinten rasva on taatusti vähentynyt.

Vointi on ollut hyvä ja tällä viimeisellä viikolla myös varsin energinen. Olen yrittänyt valmistautua leikkauksen jälkeiseen elämään täällä kotona ja tehnyt mm. ruokia valmiiksi niin itselleni, kuin muulle perheelle. Minä keittolinjalla ja muille tavallista ruokaa ja vähän jouluakin. Tämä on todennäköisesti viimeinen bloggaukseni ennen leikkausta. Olen valmistautunut henkisesti ja fyysisesti ja tämän valmiimpi ei voi olla. Toivotaan, että kaikki menee, kuten kuuluukin.